Meri vai järvi?

Kivijärvi

Mökistä haaveillessa tulee usein mietittyä, kumpi olisi itselle sopivin vaihtoehto, meri- vai järvimökki. Toki mökkeilyyn muitakin vaihtoehtoja löytyy, mutta itselleni nämä kaksi ovat toistaiseksi olleet ainoat tavoiteltavat vaihtoehdot. Ajattelin hieman omasta näkökulmastani pohtia näiden vaihtoehtojen hyviä ja huonoja puolia. Olen kyllä sitä mieltä, että paljon tekijöistä on ns. ”henkimaailman asioita”, eli fiilispohjaisia ei järjellä perusteltavia syitä. Ja mökkeilyssähän on paljon kyse myös siitä fiilistelystä ja rentoutumisesta, joten se ei ole ollenkaan toissijainen asia. Kaikilla meistä on omat sielunmaisemamme ja ympäristömme missä parhaiten rentoudumme.

Itse olen kokenut olevani enemmän meri-ihminen, ja olenkin saanut elää tähän asti aina rannikkokaupungeissa. Meri on lähellä sydäntäni, ja ehkä siinä kiehtoo tietoisuus siitä että merta pitkin on mahdollista päästä pitkälle, vaikka vain tyytyväisenä istuisikin rannalla. Meri on myös arvaamaton ja kunnioitettava, ja usein olen pelännyt kovassa tuulessa ja aallokossa veneen kyydissä. Lapsuuden perheeni kesämökki sijaitsee pienessä saaressa merellä, ja sieltä on paljon ihania muistoja. Lapsena venematka ei tuntunut hankalalta, vaikkakin joskus myös pelottavalta, vaikka reitti ei mitenkään riskialtis ollutkaan (matala vesistö). Mökillä tarvittavat ruuat ja tavarat vain ilmestyivät vanhempien toimesta paikalle, ja itse sai keskittyä uimiseen, nauttimiseen ja seikkailuun.

Aikuisena oman perheeni mökki on löytynyt monien yhteensattumien johdosta järven rannalta. Täytyy myöntää, että minulla meni hyvän aikaa, että se niin erilainen ympäristö alkoi tuntua ”omalta”. Järvimaisemiakin on monenlaisia, ja järviä monenkokoisia. Oma kesäpaikkamme on pienen mutta syvän erämaajärven rannalla, ja omasta mielestäni se on melkoinen vastakohta aavalle kallioiselle merenrantanäkymälle, mikä on perinteisesti ehkä eniten miellyttänyt omaa silmääni.

Järvimökki on kuitenkin toistaiseksi yllättänyt minut positiivisesti. Sen rauhallisuus, hiljaisuus ja jopa pysähtyneisyys on todella rauhoittavaa ja hyvää vastapainoa arjelle. Ympäristömme mökillä on hyvin metsäinen, ja isot puut ympärillä antavat suojaa. Onhan ihan tutkittu juttu, kuinka metsä tekee hyvää ihmisen terveydelle. Veneily mökkijärvellä ei ole koskaan ollut pelottavaa, koska aallokko on lähes olematonta. Pääsemme autolla mökille, joten veneen lastaaminen ja ajaminen mökille jää kokonaan pois. Tätä tosiasiaa osaa nyt itse vanhempana arvostaa suuresti… Lisäksi emme ole säiden armoilla, jos tulee äkillinen tarve päästä mökiltä pois. Tämä mökki on myös täysin meidän omamme, eikä yhteisomistuksessa, mikä on myös itsellemme varmasti sopivin vaihtoehto. Oma tupa, oma lupa.

Iän myötä on onneksi tullut myös parempi taju siihen, että kaikkea ei tarvitse itse omistaa (toki myös hyvin rajallinen budjetti auttaa tämän tajuamaan…). Ei tarvitse olla merenrantakotia tai -mökkiä jotta voisi nauttia rannasta ja merestä, kun asuu kuitenkin merenrantakaupungissa. Hienot rannat ovat tavoitettavissani milloin tahansa pyöräillen tai autoillen. Mökkejä/lomaosakkeita voi myös vuokrata lyhyemmäksi ajaksi, jos vaihtelunhalu iskee. Merenranta-asumisessa on myös huonoja puolia; sääolosuhteet eivät Suomessa ole läheskään aina tyyntä ja auringonpaistetta. Tällä hetkellä olen iloinen ja onnellinen jo näistäkin mahdollisuuksista mitä käytössämme on, kun voin monella tapaa yhdistää sekä meri- että järvimaisemat.

 

Mainokset

Vieläkö on kesää jäljellä?

Vaikka blogissa on ollut hiljaista, mökkikausi on ollut oikein mukava ja ajoittain jopa vilkas. Olemme kuitenkin keskittyneet harvinaisen tehokkaasti hetkessä elämiseen ja luonnosta nauttimiseen, joka taas kostautuu vähäisinä kuvina. Mutta mielessä muistot kuitenkin pysyvät, ja se lieneekin tärkeintä.

Blogiin on kuitenkin mukava säilöä jotain konkreettista muistin tueksi, joten tässä muutama otos kesäkaudelta. Laatu puhelimesta, sommittelu ja rajaus olematonta, mutta vastaavat siis hyvin todellisuutta.

Viimeksi kun mökillä olimme, ilta alkoi jo hämärtää sen verran, että sisällä oli tarpeen laittaa valoa päälle. Ikkunasta näkyy sähköttömän mökin ihme, DIY kattolamppu. Ihastuin rottinkiseen (tms.) lampunvarjostimeen, ja asensin siihen pattereilla toimivan led-lampun. Antaa sopivasti valoa ruokapöydälle.

Lapsilla on ollut mökillä kavereita mukana pariin otteeseen, ja sehän on ollut erityisen mukavaa. Sisarusriidat ovat tuolloin loistaneet poissaolollaan, ja aika ei ole tullut kenelläkään yhtään pitkäksi. Tällaista lisää!

Miehen kanssa reipastuimme sen verran, että saimme koottua tontilla olleista kuormalavoista ”sohvaryhmän” terassille. Petsasimme sen tummaksi, vielä pitäisi hankkia sopivat pehmusteet. Se urakka taitaa kuitenkin siirtyä ensi kesälle, koska valmiina ei näihin mittoihin sopivaa löydy.

Kuten herra Murphyn kanssa usein käy, juuri kun sain viime postauksen mukaan lasten huoneen viimeisteltyä, ovat he innostuneet kaverikyläilyjen myötä nukkumaan keskenään saunamökissä. Joten lastenhuoneessa on ollut aika hiljaista. Tämä järjestely on kylläkin oikein toimiva, koululaiset saavat iltakikattelu- ja juttelurauhaa omassa mökissään, ja vanhemmat hieman omaa rauhaa ja hiljaisuutta päämökissä. Vielä kun äidinvaisto öisin sopeutuu siihen, että lapsukaiset eivät tuhise turvallisesti seinän takana vaan turvallisesti pienenpienen välimatkan päässä omassa mökissään.

Kesää tai alkusyksyä on kuitenkin vielä jäljellä, toivottavasti saamme vielä tehtyä muutaman mökkireissun ennen talven tuloa!